| Chapter 9 |
1 | Job vastasi ja sanoi: |
2 | "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan! |
3 | Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta. |
4 | Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta? |
5 | Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa; |
6 | hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat; |
7 | hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään; |
8 | hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita; |
9 | hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat; |
10 | hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää. |
11 | Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa. |
12 | Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: `Mitä sinä teet?` |
13 | Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat. |
14 | Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan? |
15 | Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa. |
16 | Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani, |
17 | hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi, |
18 | joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla. |
19 | Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: `Tässä olen!` mutta jos oikeutta, niin: `Kuka vetää minut tilille?` |
20 | Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi. |
21 | Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa. |
22 | Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin. |
23 | Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa. |
24 | Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot - ellei hän, kuka sitten? |
25 | Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä, |
26 | ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen. |
27 | Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua, |
28 | niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi. |
29 | Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan? |
30 | Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä, |
31 | silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat. |
32 | Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme. |
33 | Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle |
34 | ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua; |
35 | silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani." |