| Chapter 18 |
1 | Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi: |
2 | "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme. |
3 | Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät? |
4 | Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi - sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa? |
5 | Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista. |
6 | Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä. |
7 | Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan. |
8 | Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä. |
9 | Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni; |
10 | hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka. |
11 | Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen. |
12 | Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan. |
13 | Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen. |
14 | Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö. |
15 | Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä. |
16 | Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa. |
17 | Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita. |
18 | Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä. |
19 | Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa. |
20 | Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus. |
21 | Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä." |