| Chapter 132 |
1 | Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa, |
2 | hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle: |
3 | "Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani, |
4 | minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa, |
5 | ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle". |
6 | Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta. |
7 | Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen. |
8 | Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki. |
9 | Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot. |
10 | Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja. |
11 | Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi. |
12 | Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti." |
13 | Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa: |
14 | "Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut. |
15 | Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin. |
16 | Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot. |
17 | Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun. |
18 | Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa." |