| Chapter 3 |
1 | Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla. |
2 | Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen. |
3 | Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää. |
4 | Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni. |
5 | Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla. |
6 | Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet. |
7 | Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin. |
8 | Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni. |
9 | Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni. |
10 | Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona. |
11 | Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt. |
12 | Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi. |
13 | Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset. |
14 | Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa. |
15 | Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla. |
16 | Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun. |
17 | Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen. |
18 | Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus. |
19 | Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä. |
20 | Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu. |
21 | Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon. |
22 | Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: |
23 | se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. |
24 | Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen. |
25 | Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii. |
26 | Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua. |
27 | Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan. |
28 | Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut. |
29 | Laskekoon suunsa tomuun - ehkä on vielä toivoa. |
30 | Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä. |
31 | Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti; |
32 | vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa. |
33 | Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia. |
34 | Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa, |
35 | kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä, |
36 | kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan - eikö Herra sitä näkisi? |
37 | Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt? |
38 | Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä? |
39 | Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa? |
40 | Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö. |
41 | Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa. |
42 | Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi, |
43 | olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä; |
44 | olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse. |
45 | Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa. |
46 | Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme. |
47 | Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen. |
48 | Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden. |
49 | Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä |
50 | siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta. |
51 | Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden. |
52 | Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni. |
53 | He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä. |
54 | Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa. |
55 | Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä. |
56 | Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää". |
57 | Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää". |
58 | Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni. |
59 | Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus. |
60 | Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan. |
61 | Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan. |
62 | Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää. |
63 | Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna. |
64 | Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot. |
65 | Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi. |
66 | Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta. |